26. maaliskuuta 2012

Sitä saa mitä tilaa

Viikonloppu oli suhteellisen mielenkiintoinen. Launtaina olin lopettamassa Krissen tottelevaisuusuran ja sunnuntaina sanoin, etten hiihdä koiran kanssa enään ikinä kilpaa. Hah :)

Lauataina käytiin Krissen kanssa siis virallisissa tottelevaisuuskokeissa. Kokeen tuomaroi Allan Aula. Meille rivi lähti muodostumaan oikein mukavasti. Ensiksi tuli paikalla makuusta 10 (tosin kuulin piiloon, että Krisse piippas muutaman kerran). Tuomari kommentoi, sitä sen verran, että koira oli todella eläväinen, mutta pysyi paikallaan. Seuraamisesta tuli parhaat pisteet, mitä koskaan ollaan saatu eli 9. Minun mielestä kontakti lenteli maahan turhan usein mm. käännöksissä. Minua ne jännittää vieläkin aivan hirveesti, enkä osaa tehdä niitä, inhoan niitä :D Siksi varmaan ne ei sitten onnistukkaan. Liikeestä maahanmenosta tuli 10, se oli kiva ja hyvä. Luoksetulosta hienosti 0... Krisse lähti perääni ku annoin jättökäskyn. Sain kommenttia kaverilta, että sanoin käskyn yhtäaikaa kun lähdin liikkeelle. Niinhän siinä kävikin, hitto. Jotenkin ajatukset karkasi aivan muihin juttuihin, vähän ikävempiin juttuihin, tässä vaiheessa koetta... Yritin vielä tsempata, sillä eihän yksi 0 1-tulosta kaaja. Mutta silti mietin, että voihan perse, silti olemalla Krisselle iloinen. Minusta Krisse kuitenkin huomasi, että olen teennäisen pirteä ja alkoi paineistumaan (luuli itte tekevänsä joten väärin). Seuraava liike liikkeestä seisominen meni siihen asti nappiin, kunnes katsoin koiraa liian tuimasti pysyäksee paikalla, kun palasin takaisin ja se laski perseen kenttään ja pään matalaksi. Siinä vaiheessa alko tuntua jo epätoivoselta hommalta... Luulin aluksi, että liike oli täysin selvä 0, niinpä nopean laskutoimituksen jälkeen tuumasin, että sinne meni tämä(kin) koe. Myöhemmin illalla kotona katsoin kuitenkin lappua, että siellä luki jopa 8! Miksi ihmeessä menemme kokeeseen, jos en seuraa tilannetta sitten ollenkaa, hohhoijaa?! Nouto hienosti 10. Kaukoissa pyöriteltiin vain painoa lonkalta toiselle, Krisse oli nimittäin sitä mieltä, että jos kärttyät, niin en muuten nouse. Siitä sitten 0. Estehyppy onnistui 9 arvoisesti onneksi loppuun. Kokonaisvaikutus 9, jota laski numerolla meitsin luovuttaminen. Ihan oikein! Pisteitä yhteensä 131, joka on AVO3-tulos.

En oikein osaa kuvailla sen enempää niitä tunnelmia, joita päässä pyöri kisan aikana :D 10 minuutin rauhottumisen jälkeen tuntui taas silti, että hittolainen voisin maksaa vaikka 50e, että saan tehdä kokeen uudelleen. Voiko koiraakaan kohtaa olla enempää epäreilu? Just ku homma toimii niin hyvin ku periaatteessa voi, niin minä pilaan (melkein tahallaan) tunnelman. Risse oli silti kokeen jälkeen ilonen ja haki heti laukusta lelun, tehtiin kivoja tokojuttuja hallissa vielä kisakirjaa odottaessa :) Kyllä se yritti kaikkesa, minä en...
Pitää ajatella tätäkin hommaa taas ihan uudelleen, harrastuksena, ei niinkään verisuussa-kilpailuna. Ens kerralla treeneissä kuuluu taustalla menevät ja kivat musiikit, sillä eihän meillä mitään paineita tämän suhteen oikeasti edes ole 8)


Sunnuntaina järjestettiin pikkuporukalla epäviralliset koirahiihtokisat, sillä startteja halus itse kukanenkin vielä tälle talvea alle. Viralliset kisathan loppuivat jo kaksi viikkoa sitten, eikä niitäkään kerennyt aktiivisimmillekkaan tulla kuin yhden käden sormien verran. Lähtöjärjestystä paapottiin aikalailla, haluttiin kaikille osallistujille hyvät lähdöt ja hyvä "kisasuoritus". Minä starttasin saksanpaimenkoira Cirillä, jolla olen kisannut jo muutaman kerran aikaisemminkin. Ciri sai hyvä lähdön A-koiran perään, ja menikin samaa tahtia 3,5km, kunnes lyhyen matkalaisemmat kaarsivat eteemme. Aluksi ajattelin, että mennään ohi, sillä vauhti meillä oli siinä vaiheessa vielä todella hyvä. Ohitus ei sitten sujunutkaan kuin strömssöössä. Ciri ei saanut tatsia päälle enään ohituksen jälkeen, sillä ohitettavat yrittivät ampaista suoraan imuumme. Siinä sitten lopulta kävi niin, että kolme naista ja kolme koiraa oltiin vuorotellen penkassa. Kaatunut ei ollut kerennyt edes ylös ku jalkeilla olijat jatkoivat ohitusta... Menikin yhden kaatumisen aikana 20metriä mahallani Cirin perässä... Mustelmia ei varmasti säästytty meijän ohjaajien kesken, tälläkin hetkellä selkää kolottaa :D Onneksi aina voi olla jälkiviisas ja seuraavalla kerralla järjestää lähdöt niin, että lyhyenmatkalaiset lähtee ensin. Ciri olikin täysin kuitti loppumatkasta, se hölkytteli ravilla, liekkö se syy, että meni seisoja perässä ensimmäiset 3,5km. Vaikka kaatumiset alkoi jo toistamiseen hieman ärsyttämään starttasin toiseen lähtöön toissa talven kisakoirallani saksanseisoja Köpillä. Köpi oli luottokaveri ja juoksi tasaisen hyvää kyytiä loppuun asti :) Köpin aika 5km oli 11:54 (1.) ja Cirin 12:15 (2.).

Kisojen jälkeen vedin vielä koirahiihto opetusta koirahiihtokurssilaiselle. Kurssilainen oli kuitenkin unohtanut mononsa kotiin, joten ratkaistiin tilanne siten, että laitettiin setteri Wiski samaan naruun Köpin kanssa. Kyyti oli jopa niin tasaista, että otimpa kesken menon myös kuvan puhelimella :D


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti