24. marraskuuta 2013

Ihana lumi, ihana aurinko, ihana talvi!

Silloin kuin aamulla herää auringon paisteeseen, eikä ulkona ole edes kylmä ja edellisen yön on satanut puuterilunta, on todellakin mentävä ottamaan kuvia!











Mitään kummallista meille ei nyt kuulu. Kalenterissa luki, että ilmoittautuminen tokokokeesen, mutta se kyllä nyt jää. Tokoa ei olla treenattu kuukauteen lähes ollenkaan. Ei taideta keretä enään tänä vuonna kokeeseen... Nyt ollaan panostettu siis agilityyn ja se on kulkenut ihan sika hyvin viime aikoina. Kisoihin pitäis lähtee mittaa taitoja, ja lähinnä senkin takia, että ois jotkut mahikset ens kesänä SM-kisoihin.


Kolmen viikon päästä on sitten taas jännät paikat!! Olen todella innoissani :-)) Ollaan lähdössä Rasmuksen kanssa messariin. Rasmus osallistuu kaikkina kolmena päivänä junnuluokkaan. Perjantaina hirvikoiria on vain 9, lauantaina 12 ja sunnuntaina 13. Todella pieniä lukuja, sillä ainakin pohjoisessa joka ryhmänäyttelyssä lähdetään liikkeelle luvusta 20... Mutta ei siinä, meille on se on vaa parempi ettei oo kisakavereita paljoa ;-)

Rasmus oli heinäkuussa vielä kovin vaalea, mutta Oulun näyttelyn jälkeen vaihtoi ihan täysin karvan ja nyt siitä on tullut hieman tummempi, mutta turkki on edelleen onneksi hyvin tuuhea :-) Mielenkiinnolla odotamme, mitä tuomarit tuumaavat pikku-Rasmuksesta :-)

Rasmus Heinäkuussa 2013

Krisse taas on joutunut opettelemaan opiskelijaelämän tuomia juttuja. Lähinnä ollaan harjoiteltu, että meillä kotona käy nyt nykyään paljon enemmän vieraita, eikä täällä ole (ulko)häkkiä mihin Krisseä survoa siksi aikaa - joten on osattava käyttäytyä taas. Krisse on siis viettänyt 3-4 vuotta aina eri tilassa aikansa, kun meilllä on ollut vanhempien luona omakotitalossa vieraita.

Nyt ajattelin, että se saa loppua. Tai haluan ainakin kokeilla onko Krisse yhtään viisastunut tai vahtivietti vähentynyt. Aloitin tämän siitä, että otin Krissen mukaan juoksulenkeille, joita olemme tehneet tyttöporukalla. Sitten tein niin, että käytin Krisseä olohuoneessa vieraiden kanssa samassa tilassa ja syötin sille herkkuja. Seuraavaksi pyysin vieraita leikittämään. Ja tähän asti tää on edenny tosi hyvin :-) Naispuolisten vieraiden homma etenee nopeampaa. Suurin harppaus koettiin viikko sitten, kun kaverini poikaystävä sai Krissen leikkimään ihan kunnolla, palauttamaan lelua hänelle ja vaatimaan lisää leikkimistä. Aina olen lopettanut "tilanteet" hyvään meininkiin, eli kun 15-20min leikitty, niin Krisse menee takaisin makkariin.

Ovikello-reaktio on vieläkin yhtä paha kuin ennen, eli myös ihan aluksi Krisse on laitettava makkariin ja otettava vieraat vastaan, jonka jälkeen y(yli 15min) voi kokeilla taas tutustumisjuttuja. Tällästä tää on, ihan alusta täytyy lähteä. Krisse aloitti näykkimisen/napsimisen 3 vuotiaana, sitä se ei kuitenkaan tee vieraille missään muualla kuin kotona.

Täs me, opiskelijat!

2 kommenttia:

  1. Meillä on ihan sama juttu jos joku soittaa ovikelloa, mutta jos me tullaan lenkiltä ja vieraat on valmiina sisällä ei mitään ongelmaa. Vieläkään en ole keksinyt mikä siihen auttaisi, enkä varmaan tule keksimäänkään, koska siitä, että ovikellolle täytyy haukkua on jo tullut niin vahva että ainakin muutamat haukut on aina pakko tehdä kun kiusaus on niin suuri..huoh :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se! Minä yritin erottaa sitäkin tilannetta, ääni on vain ääni ja vieraat ovat hyvä asia. Tein siis niin, että pyysin vieraita soittamaan milloin ovat oven takana ja avasin oven ilman, että kuulu koputusta tai ovikelloa. Sekin on toiminut hyvin ja auttanut meitä tässä projektissa :) Nykyään pystymme avaamaan oven Krissen kanssa (Krisse makaa matolla 3 metrin päässä ja vieraat saavat rauhassa riisua vaatteensa jne.), tosin siis ilman sitä ovikelloa!

      Poista