22. elokuuta 2015

Saalisvietti: Happy ending!

Mitäpä muutakaan koiraharrastaja tekisi perjantai-iltana kuin kirjottaisi blogia?! Tässäpä tulee selostusta Titanin ihka ensimmäisestä koulutuksesta: Salme Mujusen saalisviettikurssista.

Kurssin alussa oli luento, josta suurinosa (onneksi) minullekkin oli jo selvää pässinlihaa. Salme kävi hyvin tarkasti läpi luonnon saaliseläinten käyttäymistä korostaen tottakai koiraeläimiä. Näppärästi tein muistiinpanot suoraan puhelimeet, joten tässä poimintoja:

Yleistä...
  • Nami rauhoittaa, lelu nostattaa (viettiä)
  • Lelulla haetaan lisäävoimaan tekemiseen, namilla tekniikkaa
Saalisvietistä...
  • Saaliseläin ei koskaan tule kohti (pakenevat saalistajalta) => patukkaa ei koskaan tungeta koiran suuhun tms.
  • Saalistaja saa aina myönteisiä fiiliksiä ärsykkeestä
  • Saalisvietti on synnynnäinen ja perinnöllinen, sitä ei voida saada lisää. Ohjaaja voi ainoastaan opettella leikittämään koiraa siten, että saa siltä "käyttöön/esille" kaiken sen saalisvietin mitä koirasta löytyy.
  • Saalisvietti on energiaa. Saalisvietin hurmoksessa koira ei vastaanota muita ärsykkeitä (kipua, käskyjä jne.)
Saalistapahtuma...
  • 1. Koira kiinnostuu liikkeestä = avainärsyke, näköärsyke
  • 2. Ottaa kiinni niskasta = lähtee perään ja iskee kiinni
  • 3. Ravistaa = saalistaja varmistaa, että saalis kuolee
  • 4. Tyydytys = rauhan hetki (saalis on kuollut), ennen kuin saalistaja "syö" saaliin
Saalisvietti koirankoulutuksessa...
  • Koiran koulutuksella saalisvietillä voidaan vahvistaan kokonaisuuksia. (seuraamista, luoksetuloa jne.)
  • Kun saalisvietti nousee, uuden oppiminen heikentyy.
  • Saalisvietti parantaa suhdetta omistajaan.
  • Saalisvietin avulla voidaan harjoitella korkean vietin hallintaa.
  • Saalisvietillä voi säätää viretasoa ja viettitasoa.
  • Ylimenevää viettiä voidaan laskea saalisviettileikillä => suoritetaan leikki loppuun asti.
  • Saaliseläimen liike on nykähtelevää (patukka liikkuu nykähdellen, ei niinkuin käärme).
  • Saalista (lelua) ei varasteta koiralta! Eihän jänistäkään kaiveta suusta.


Itse "saalisviettiharjoitus" käytiin vielä luennon lopuksi läpi ja harjoiteltiin sitä pareittain (pelkät ohjaajat siis, toinen leikki koira ja toinen oli ohjaaja) monta kertaa ainakin tunnin verran :D Välillä oli kyllä niin jalat ja heitot solmussa!

Saalisviettileikki (joka vie saalisvietin täydellisesti suoritettuna tyydytykseen asti) meni kutakuinkin näin:

  1. Ohjaaja tarvitsee kaksi patukkaa. Patukoita heitellään vuorotellen koiralle ohjaajasta oikealle ja vasemalle. Kun koira palaa patukan kanssa takaisin ohjaajaa kohti, ohjaaja kiljaisee siinä kohtaa missä haluaa, että koira irroittaa (juuri noudetun) patukan. Samalla ohjaaja tekee nykäysliikkeitä toiseen suuntaa toisella patukalla ja heittää sen kun koira on suurinpiirtein ohjaajan kohdalla (saalis lähtee lentämään suoraan nenän edestä). Tätä tehdään 2-4 kertaa.
     
  2. Suoraan vaiheesta 1. siirrytään lähileikkiin, joka alkaa siitä, kun koira palaa heitetyn patukan kanssa, kiljaistaan taas ja laitetaan seuraavalle patukalle kumpikin käsi ottamaan vastaan "saalispurua". Kädet ovat siis patukassa niin, että niiden väliin mahtuu noin 1,5 kertaa koiran kuono. Patukan kanssa paetaan (hiljaista) vauhtia, että koiran on helpompi käydä siihen kiinni (kuin paikallaan olevaan patukkaan).
     
  3. Kun koira "iskee" kiinni patukkaan, heilautettaan se noin 180*astetta tai enemmän (riippuen koiran "saalispurun voimasta" => mukaillaan iskun voimaa siis.) ohjaajan toiselle puolelle ja palautetaan takaisin maahan (puruote säilyy).



  4. Pidetään edelleen patukasta kaksin käsin kiinni ja keinutetaan patukkaa (& koiraa) jalkojen levyisesti puolelta toiselle (oikealle ja vasemmalle). Tämän jälkeen jatketaan keinuttamista, mutta toinen käsi kaivaa koiralta hihnan kaulasta ja tarttuu siihen.
     
  5. Hihnasta pidetään"tuntuma-ote" (ei vedetä, mutta ei pidetä löysälläkään => hevosihmiset kuulemma tietää hyvin mikä on "tuntuma", joten juuri se! ;-) ja päästetään patukasta kokonaan irti. Samalla ohjataan koiraa liikkumaan myötäpäivää patukka suussaan noin puolikas tai yksi kokonainen kierros.
     
  6. Viimeisessä vaiheessa uvuttaudutaan koiran takaa (suoraan edellisestä vaiheesta) ottamaan kiinni pannasta (nyrkillä, neljällä sormella, rystyset kohti koiran kalloa) ja ohjaaja siirtyy siten koiran viereen, että koira voi kyljellään nojata ohjaajaan. Viimeisessä vaiheessa pannalla pidetään koiran päätä ylhäällä (ei kuitenkaan nosteta sitä lainkaan, mutta ei päästetä sitä laskemaan) ja silitetään koiraa hyvin rauhallisesti (oikeesti maailman rauhallisimmin). Tämän jälkeen vain odotetaan, että koira tiputtaa patukan. Ja siinä se! Saalisvietti on juuri saanut tyydytyksensä - happy ending! :D





    Me tehtiin viimeistä vaihetta ilman patukkaan (treenausmielessä :-), koska Titanilla ei vielä saalisvietti "kantanut" loppuun asti :-)
Joka tapauksessa kurssi oli todella mielenkiintoinen. Kurssi myös kumosi muutaman jutun mitä olin luullut todeksi koiran koulutuksessa. Minulla on sanottu (varsinkin Titanin kohdalla), että älä leikitä koiraa paljon, koska sen saalisvietti voi mennä tilttiin sitten aikuisena. Mutta tosiasia on, että oikein saalisviettiä hyödyntäen koira ei mene saalistilttiin koskaan. Saalistiltti johtuu väärin leikityksestä tai sen "väärinkäytöstä". Ja olin ehdottamasti luullut, että koira pitää aina viedä kentältä korkeassa viretilassa (esim. tokossa/tottiksessa), mutta saalisviettileikin loppuun vieminen saa koirassa aikaan niin täydellisen "tyydyttymisen", että sitäkin kannattaa esim. kerta viikossa treeneissä hyödyntää. Saalisviettileikin jälkeen on hyvä lopettaa treenit.

Koiran saalisvietti ei kuitenkaan mene pilalle pallojen/lelujen heittelyistä tai taisteluleikeistä. Saalistiltti on mahdollista saada aikaan, jos saalisviettileikkiä ei viedä koskaan "loppuun" saakka. Joten happy ending:ejä vaan teille kaikille treeneihin ;-) Mää aijon ehdottomasti hyödyntää tätä ja pitää kokeilla tätä myös Krissellä :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti