12. marraskuuta 2015

Pohjanmaalla muutakin kuin peltoa?

Mulle opetettiin Pohjanmaasta ihan ensimmäisenä, että sinne mennessä pitää aina sanoa: "Ristus notta on heleppo hengittää". Niiden loputtomien peltojen takia. Pongasin kartalta, että Lapua sijaitsee juurikin Pohjanmaalla ja paikallinen järjestävä seura ilmoitti järjestävänsä sulanmaan kisat siellä. Ajattelin, että lähdetäämpäs käymään - varmaan hyvin tasainen reitti - ja sain houkuteltua meidän treeniryhmästä sinne viisi muutakin mukaan. Koko köörillä ilmoittauduimme DS1-luokkaan, eli kickbiken 1-koiran luokaan.

Lauantaina aamuna, kisa-aamuna, starttasimme Anniinan kanssa Oulusta klo 4 aikaan pirteinä ja ei-niin-pirteinä. Anniina oli pirteää mallia, minä ja koirat niitä ei-niin-pirteitä. Paikanpäälle saavuttaessa lähdimme ihan ekana kiertämään radan.

Etukäteen meitä vähän hirvitti ilmoitus, että 1 kilometri on puolitettua baanaa - siis keskellä "hiihtolatua" on rakennuspaperia (tms.), jotka erottavat kaksisuuntaisen liikenteen ylämäessä - toiset tulevat toista puolta alas ja toiset menevät toista puolta ylös. Eniten pelotti se, jos kilpakavereiden koirat tulisivat siitä läpi - kyllähän meijät koirat osaa ;-)

Rataantutustumisessa oltaisiin varmaan päästy nopeampaa, kun oltaisiin jätetty kikkarit samantien pois. Rata oli todella kostea/märkä ja mutaisa, kickari imi baanaan kiinni minkä kerkesi. Lisäksi törmäsimme Pohjanmaan suurimaan mäkeen (lue: tunturi) jota kesti yhteensä 2 (iloista) kilometriä. Muuta reitillä ei ollutkaan, lasku rinteen alas - rinne ylös ja lasku jälleen takaisin.


Tässä muutama käyrä, jotka antavat vähän osviittaa siitä, millasesta mäestä puhun...
Vas. kisareitti ja oik. meijän normaalit treenireitit :-D




Starttiviivalle kuitenkin menimme kaikki - eihän radan kuormitustaso ole mikään syy skipata kisoja ;-) Sarjassamme starttasi yhteensä 15 koirakkoa. Meidän eteen starttasi alaskanhusky. Meillä lähtö onnistui hyvin, vaikkakin baanan imeminen tuntui jo siinä. Sona juoksi aivan tajuttoman hyvin alun ja koko sen 2km pituisen rinteen - se vain puski menemään minkä kerkesi.

1,5km kohdalla otimme kiinni edellä lähteneen koirakon. Ohitus ei mennyt ihan oppikirjan mukaan, sillä alaskanhusky tarttui Sonaan poskesta. Sona ei reagoinut ohitukseen mitenkään, vaan tyytyi vetämään kesken sen pitkän ylämäen vielä sitä alaskanhuskyäkin - poskestaan... Ohitettava koira ei heti reagoinut ohjaajansa kieltoon, joten karjasin vielä itekkin a.huskylle, että päästäisi irti. Onneksi välikohtaus ei kuitenkaan kestänyt muutamaan sekunttia kauempaa ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Ohituksen jälkeen olimme jo edenneet pitkästi rinnettä ja sen loppu häämötti jo. Samalla tuli todettua, että sekin puolitettu baana toimi - kukaan ei tullut läpi "aidasta", eikä edes yrittänyt. Loppu sujui hyvi ja voimia riitti vielä maaliviivalle asti.

Kuvasin kisan kikkarin ohjaustangosta ja video on nähtävissä tässä: (Pajoittelen voimasanoja, jotka tulevat suustani, kun kenkä uppoaa mutaan ja luistaa alta :D)




Videolta huomaa myös speciaali apadterin (veto-osan), jonka on tehnyt kisakoirani Sonan omistaja Harri. Adapteri toimii siten, että ilman vetoa se nousee pystyyn (ylimääräinen naru nousee adapterin kulmaan, eikä sotkeennu siten esim. koiraan tai mene renkaan alle) ja vedossa laskeutuu alas. Adapteri kääntyy joustavasti oikealle ja vasemalle (pakottamatta pyörän ohjausta yhtään), mutta se palautuu automaattisesti keskelle takaisin). Eiks olekkin kätevä? (lue: turvallinen)

Lopuksi täytyy todeta, että oletusta Pohjanmaan tasaisesta maasta ei enään ole. Hurjan raskas reissu, mutta onneksi tuli tehtyä! Minun ja Sonan suoritus ylsi 7. sijalle. Tässä tulokset:


Ainoa harmin paikka on, että sulanmaankisoissa kaikki rodut kilpailevat samassa sarjassa. Myös miehet ja naiset ovat samassa sarjassa - joka ei kyllä haittaa. Mutta esim. SM-kisoja ei tarvi hirveesti haaveilla, kun siellä on seisojat vastassa :P Tähänkin lajiin kaivattais ainakin A- ja B-luokkia. Ja oikein mahtavaahan olisi, että sulanmaankisoja tulisi myös SPKL-puolelle, jolloin niistä saisi viralliset tulokset myös koirille.

Lapuan Häjyt kisoja kehuttiin kovasti myös jälkikäteen tapahtuman facebook-sivulla, minä myös, joten sinne on suunnitelmissa ensi syksynä SM-kisat, tai ainakin sellaista puhetta on. Oliko se sitten järkiveto vai ei, hehe, parempi olla jättämättä rinnetreenejä välistä.




Kuvat: Tanja Loukusa

3 kommenttia:

  1. En oo kuullut kovin hyvää tuosta radasta, ja videollakin näytti aika... kamalalta :D
    Mutta hirveän kätevän näköinen tuo adapteri! Olisipas kätevä itsellekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälkeenpäin ajateltuna se oli mukavan raskas rata. Toki asiaan varmasti vaikuttaa, ettei meille sattunut mitään. Alamäet olisi ollut sama laskea silmät kiinni, koska siinä mutalällykössä ja vauhdeissa ei olisi voinut mitään, jos olisi kaatunut. En tiedä olisiko tuo vain pahempi kuivempana (vauhdit kasvaa entisestään).
      Mikä tuollainen adapteri kiinnostaa ota yhteyttä (khatrilou@gmail.com), niin välitän tekijälle yhteystietosi :-)

      Poista
  2. heitettii teille haasteen! :)
    http://tattumaailma.blogspot.fi/2015/11/haastetta.html

    VastaaPoista